| Helsinki-Tallinna Race 17.8.2007 | |
| Kaksi tarinaa | |
| 2007.08.20 | |
| 2010.04.13 |
Helsinki-Tallinna Race 17.8.2007
Kippari: Johanna Kärkkäinen
Gastit:
Elina Paukku, Iina Kekkonen, Lea Ahtiainen, Seija Markkanen ja Satu Samooja.
Jonnan tarina:
Säätiedotuksen mukaan oli tulossa melko mukava yö. Aluksi oli luvassa vähän kovempaa tuulta, mutta yöllä piti moinata. Ihan niin ei tainnut mennä. Lähdettiin kyllä kokonaisella isolla, mutta melko pian startin jälkeen totesin, että meillä ei vaan paino laidalla riitä reivaamatta. Väkeä oli veneessä täysi määrä, mutta kun muutama ihminen painaa vain vähän yli 50 kiloa, niin ei sitä painoa paljon ollut.
Otettiin ihan kohtalainen startti, mutta samalla huomattiin, että fokan fallin lukko ei pidä. Siinä vaiheessa pinnasta on vaikea sanoa muuta kuin että jättäkää se vinssille. Fallin vaihto olisi kestänyt aika kauan ja jotenkin silloin epäilin yleensäkin vaan lukkoja huonoiksi. Erikoinen ajatus sinänsä, koska ollaan kovemmassakin kelissä seilattu ja ongelmia ei ole ollut. No, kisan jälkeen vikakin selvisi, lukon runko oli murtunut.
Vaikka vinssi oli varattu, saatiin reivattua genoan vinssillä. Keskittymistä ajamiseen tietysti heti häiritsi tämä puuhastelu melko kovasti, joten aika moni oman startin vene pääsi jo tässä vaiheessa ohi.
Helsingin kasuunille ajeltiin mukavaa vauhtia pimenevässä illassa. Kasuunilta kun lähdettiin kryssimään, saatiin taas hyvä kryssivauhti päälle. Tuulta oli reilusti, mutta tarkalla ajolla aaltoja oli kuitenkin ihan kohtuullista ajella. Kannella naisisto ei ehkä ollut ihan samaa mieltä, koska aika hyvin taisivat vettä saada päälleen. Tuuli mittari näytti lähes koko matkan 12-15 metriä tuulta. Yhden pilven reunassa oli puuskissa jo 17 parhaimmillaan, mutta melko lyhyen ajan.
Jossain vaiheessa kryssiä kannelta kuului huuto, että kiki on irti. Kiinnitus mastolla oli pettänyt siinä ryskytyksessä. Lea sitoi kikin sen verran mastolle kiinni, ettei se paukuttanut ja tehnyt mitään muuta vahinkoa. Hieman kikin puute vaikutti levangin ja skuutin säätöön, mutta ei mitenkään suuresti varmasti vauhtiin vaikuttanut. Paitsi tietysti taas sen, että ajaminen meni surkeesti sen ajan kun taas keskityin tähän korjausoperaatioon.
Matka taittui ja plotteri näytti etäisyydeksi Tallinnan matalalle 6,5 mailia. Seuraavaksi plotteri rupesi piipittämään ja yritin Iinalle neuvoa mitä tehdä, mutta plotteri ei reagoinut. Luovutin pinnan Seijalle ja menin itse katsomaan. Hetken pari nappulaa teki vielä jotain, mutta seuraavaksi se pimahti täysin jättäen näytön täydelle päivävalaistukselle. Piti teipata paperista verho eteen tai muuten ei olisi ikinä saanut pimeänäköä takaisin. Jossain vaiheessa se oli sitten pimentynyt ja sen jälkeen on ollut täysin mykkä.
Tallinnan matalan vilkku näkyi, joten mitään suurta kiirettä ei navigoinnin suhteen ollut. Ei ollut kyllä kenelläkään kiinnostusta myös mennä sisälle tekemään mitään sen eteen. Rannassa kuuli monien veneiden meritautiongelmista. Meillä ne onneksi rajoittuivan vain siihen, että sisällä ei ollut tungosta.
Tallinan matalan jälkeen kävin sitten itse laittamassa Aegnan poijun ja viitat varalla olevaan käsigepsiin. Onneksi itselläni ei ollut ongelmia sisällä olon kanssa.
Hyvä että tein reitin maaliin asti. Pisteet otin purjehdusohjeesta ja maaliin ajo sujui siten vähän paremmin kuin muilla. Aika monet laskivat liian alas ja joutuivat vielä heittämään pari vendaa maaliin päästäkseen.
Laituripaikkaa etsiessä tuli aika pettynyt olo kun niin moni saman mittaluvun veneistä oli jo laiturissa. Kannella touhuamisesta kyllä näki, että kauaa eivät ole olleet, mutta aiemmin kuitenkin.
Itse en käynyt iltapäivällä tuloksia katsomassa, mutta joku mulle sanoi että oltiin ehkä 15. Myöhemmin illalla tulos oli muuttunut paljon huonommaksi ja aika oli muuttunut samaksi kuin toisella Inferno 31:llä. Kerroin kyllä tästä järjestäjille, mutta edelleenkään mitään ei ole tehty tuloksen korjaamiseksi. Piritan seinällä ei koskaan ollut korjattua aikaa ja netistäkin löytyi pitkään väärä aika. (Juuri äsken maanantai-iltana tulos osittain korjaantui ja tieto siitä tuli sähköpostilla pahoittelujen kera, joten ehkä mä lopetan nyt kiukuttelun...) Lopullinen sijoitus oli siis 13.
Kyllähän näitä virheitä aina tapahtuu, mutta tuntuu osuvan tähän suuntaan aika usein. Viime vuonna meidät oli unohdettu kokonaan laittaa koneelle ja seinällä näytti tulokseksi DNF. Saimme silloinkin toki naisistopalkinnon, mutta seinälle ei kukaan viitsinyt sitä korjata. Aika moni ihmetteli että mitä meille oikein oli käynyt kun muka oltiin keskeytetty. Siinä vaan sitten pitää selittää, että eihän me mutta kun ne tulokset...
Kokonaisuudessaan kisa oli ihan hyvä, jos nyt vähän tuo tulos jäi harmittamaan. Naisisto oli tyytyväinen, vaikka oli se kannella istuminenkin tainnut aika rankkaa olla. Seuraavana päivänä oli mustelmien vertailukisat.
Timon tarina Arielin kannelta:
Saatiin Arielilla sen verran hyvä startti, että pääsin seuraamaan Valpurin kulkua edestä päin. Tytöt aloittivat täydellä isolla ja G3:lla kuten mekin. Ottivat kuitenkin aika nopeasti ykkösreivin isoon. Liian vähän painoa laidalla. Nopeus suhteessa Arieliin ei muuttunut. Valpuri jäi koko ajan hieman.
Valpurin takana tuli Solveig, joka oli reivannut jo startissa. Solveig ajoi ylemmäs kuin muut ja jäi selvästi koko ajan. Joutui sitten laskemaan kun tultiin Gråsalle. Gråsalla alkoi ajovuoroni, joten Valpurin tarkkailu sai jäädä.
Arielilla ajoimme koko matkan täydellä isolla ja G3:lla. Paapuurin puolen barduuna sitoi itsensä VHF antenniin. Onneksi paaran halssilla ajettiin lyhyitä tikkejä. Styyran veneiden vahtiminen pimeässä on hermoillekäyvää. Ihmettelin pitkään yhtä punaista toppivaloa, joka ei vaan millään mennyt perän takaa, kunnes tajusin että veneessä trikolori on kääntynyt. Muut samassa kulmassa olevat veneet näyttivät perävaloa. Gotland Runtin valoisassa yössä naureskeltiin EPS:iläiselle Swanille, jolla oli trikolori väärin päin. Nyt ei tosiaan naurattanut. KOPU voisi katsastaa muitakin kuin naisisto veneitä.
Maalissa oltiin Arielilla n. 10 minuuttia ennen Valpuria. Tämä toi meille vähän lohtua kun viime vuonna hävisimme tytöille ainakin 40 minuuttia.
Valpurissa oli ollut harmeja matkan aikana. G3:n fallin vinssinvapauttaja oli mennyt rikki. Kikin kiinnitys mastolle oli irronnut. Myös karttaplotteri meni rikki. Varalla oli toki käsi-GPS ja onhan sitä seilattu ennen GPS:kin. Keli oli tietysti kova. Tiettävästi ainakin kolme mastoa tuli alas.
Murtunut vinssinvapauttaja.
Näin se on todennäköisesti rikkoutunut jo ennen kisaa.
Kikin kiinnitys ja tilapäiskorjaus. Seldenin edustajalta selvisi, että kiinnitys olisi pitänyt vaihtaa toisenlaiseksi Rod Kickerin asennuksen yhteydessä.
Kaikki korjaukset saadaan valmiiksi muutamassa päivässä. Uusi vinssinvapauttaja ja kikikiinnike on jo hankittu. Plotterin irroittamisessa on enemmän työtä, koska koko luukkutalli pitää irroittaa.