| Volvo Suursaari Race kisaraportti | |
| 2010.06.13 | |
| 2010.06.14 |
Team: Timo, Jonna, Kilu, Lennu, Jesse ja Ville
Startissa Haukilahdella oli puuskainen tuuli. Meidän startti oli kohtuullinen, mutta Tarantellalla silti parempi. Ajoimme rinnan Caramban kanssa, mutta hivuttauduimme ohi. Parin vendan jälkeen olimme ohi myös Donnasta. Low oli edellämme. Muista luokkamme veneistä ei ollut mitään havaintoa.
Ennen melkin poijua emme päässeet heittämään vendaa Caramban takia, vaikka olimme menossa poijusta yli. Lopulta vendasimme ja väistimme perän kautta. Caramba jatkoi jostain syystä edelleen kohti Käärmesaarta.
Hramtsowille kryssittiin vähän toistakymmentä m/s tuulessa. Donna jäi edelleen ja saavutimme ja ohitimme LOW;n lopulta. Tarantella oli jo kaukana edellä.
Hramtsowin ja Kalbodagrundin välillä tuuli kääntyi lounaaseen ja heikkeni. Vastassa oli vanha aalto, johon puskettiin heikossa tuulessa spinnulla. Kun lisäksi laskeutui sakea sumu oli ajaminen pelkän kompassin varassa todella vaikeata.
Laivaliikenne oli vilkasta päätellen sumutorvista ja laivan koneen äänistä ympärilla. Mitään ei nähty, paitsi osa laivoista AIS:ssa. Jos tuulimittari ei ole rikki, niin tuulta oli hyvin ylhäällä. Mittari nimittäin näytti n. 10 m/s tuulta, kun purjeisiin ei riittänyt juuri mitään.
Aamulla tuuli ja näkyvyys parani. Tarantellaa oli saatu kiinni, mutta LOW oli mennyt ohitse. Kotkan portille mennessä tuulta alkoi olla purjeillekin jo riittävästi. Spinnut laskettiin ja laskettelimme Suursaaren pohjoiskärkeen. Väliajoissa olimme tässä vaiheessa johdossa.
Saaren takana tuuli oli puuskaista ja broatchailu yleinen harrastus. Myös meillä, jotka ajoimme edelleen fokalla ja täydellä isolla. Ennen eteläkärkeä menin lepäilemään. Uni ei kuitenkaan tullut silmään, kun tuuli parani edelleen. Iso reivattiin ja keulaan vaihdettiin G4. Rungosta kuului kova pamaus ja Jonna kutsui minut kannelle.
Isoa uudelleen reivattaessa keulapurjeen mastonjalan ploki oli haljennut. Vapautunut köysi oli iskenyt Jessen kanteen. Tilanne oli uhkaavan tuntuinen ja osa porukasta kuuli, että Jessen käsi on haljennut. kaksoisplokin toinen puoli oli yhä jännityksessä pommina, joten mastolle ei ollut heti menemistä.
Talvella olin Olof Rytövaaran esityksessä, jossa Olof kertoi miten kisoja voitetaan välttämällä keskeytys. Plokien varmistus oli yksi asia. Varmistus oli työlistalla, mutta ei tarpeeksi korkealla. Tarvikkeet on hankittu, mutta peräkaiteen korjauksen takia aika loppui. Olof muuten keskeytti itsekin kisan.
Tuulta oli jatkuvasti yli 20 m/s ja aallot mahtavia. Ajattelimme tehdä päätöksen jatkosta vasta Kotkan portilla, mutta hetken ajettuamme, päätin luovuttaa ja otimme kurssin Elo2:lle, jolle oli helpompi ajaa. Purjehdusohjeet kieltävät tämän, mutta kipparin valta menee tämän paperin ylitse.
Elo2:lle piti laskea alas. Meillä oli vielä G4 ja ykkösreivattu iso. Aallon potkusta käänsin alas. Oli ainutkertainen kokemus kun raskas Inferno kiihdytti 16,5 solmuus. Ainutkertainen siksi, että vahinkojiippi kaataisi maston välittömästi. Otimme ison kokonaan pois ja pääsimme laskettemaan pelkällä G4:llä Kotkaan. Tällä setilläkin päästiin 14,5 solmun vauhtiin.
Kotkassa olikin sitten KPS:n kommodori Pentti Välipakka ja Kymen sanomien toimittaja vastassa. Suurin osa kisaveneistä tuli Kotkaan, jossa oli järjestetty asioita niin, että märät kisaajat pääsivät saunaan ja syömään. Varsinainen purjehdustapahtuma joka keräsi paljon uteliaita.
Meillä ei ollut valittamista kun läpimärän veneen sijaan pääsimme appivanhempien asuntoon nukkumaan.
Meidän luokasta maaliin pääsi ilmeisesti ainoastaan Tarantella II. Kunnioitettava suoritus!