| Gotland Runt 2007 gastin näkökulmasta. | |
| Seijan näkemys Runtista | |
| 2007.10.23 | |
| 2011.12.29 |
(Julkaistu Merelle lehden numerossa 2/2007)
Gotland Runtissa ensimmäistä kertaa 1.-3.7.2007!
Sain jo kesällä 2006 Espoo-Suursaari-kisan jälkeen Valpurin kipparilta Timo Vesalaiselta kutsun lähteä saman vuoden Gotland Runtiin gastiksi. Silloin jäi esteiden vuoksi lähtemättä, mutta vuoden 2007 Gotland Runtiin gastiksi ilmoittauduin jo ajoissa.
Valpuri on HSK:n lipun alla purjehtiva Inferno 31. Kippari ja kipparska Johanna Kärkkäinen ovat järjestelmällisesti tehneet Valpurista kisavenettä. Vene toimii hyvin, on varustettu loistavasti ja on ilo ohjata.
Hankoon kokoonnuimme keskiviikkona 27.6. Timo, Jonna, Juha, Jukka, Timo M ja allekirjoittanut kaatosateessa ja navakassa tuulessa. Kotkan Pursiseuraan kuuluvia veneessä oli neljä. Hyvä organisointi kisaa varten näkyi heti. Hanko-Sandhamn kisa alkoi seuraavana iltapäivänä. Kilpaan oli ilmoittautunut 35 venettä neljään eri luokkaan. Tuuli heikkeni hiljalleen aamun lukemista. Kilpailun alussa kaikki näytti hyvältä meidän kannaltamme. Valitettavasti iltayöstä veneen ykkösgenuaan tuli repeämä, jota emme pystyneet paikkaamaan. Päätimme keskeyttää kisan ja ajaa mahdollisimman nopeasti Sandhamniin, jotta saisimme purjeen korjattua ennen varsinaista Gotland Runt kilpailua.
Sandhamniin saavuimme myöhään perjantai-iltana. Satama-allas oli täynnä veneitä. Satamaan oli pystytetty teltta, jossa oli erilaista rekvisiittaa myytävänä ja katseltavana. SMHI eli ruotsalaisten ilmatieteen laitos oli panostanut tilaisuuteen lähettämällä kaksi meteorologia selostamaan sääkuvioita kilpailijoille. Isolla lavalla oli musiikkiesityksiä. Tukholmalaisnuoret järjestivät meille yöohjelmaa. Heidän veneissään soivat musiikkikaiuttimet täysillä. Aamuyöllä heräsin ”Nu tändas tusen juleljus” joululauluun.
Rikkoutuneen purjeen veimme lauantaiaamuna rannassa olevalle purjeneulojalle. Hänellä oli ainakin 14 tuntinen työpäivä veneiden purjeita paikatessaan. Kipparikokouksessa saimme tietoa sekä ruotsiksi että englanniksi.
Sunnuntaiaamuna pari tuntia ennen lähtölaukausta suuntasimme satamasta lähtöalueelle haistelemaan tunnelmaa ja sitähän riitti. Upeita veneitä pyöri ympärillä yli 250, joista suurimmat olivat 70 jalkaisia. Pienimpänä veneenä mukaan oli ilmoittautunut KPS:n Reijo Oksalan Number One. Valpuri oli IMS2 luokassa ja lähtölinjalla tungosta riitti. Ruotsalainen naisisto J80 veneellään oli aiheuttaa meille harmia pysähtyessään lähtöalueelle eteemme. Teimme alkuun muutaman vendan, mutta tuuli kääntyi sen verran, että vene lähti kulkemaan tiukkaan vastaiseen suoraan Almagrundille.
Vuorolistan mukaan minulla oli lepovuoro, joten menin nukkumaan ja keräämään voimia. Illan pimentyessä tuulensuunta oli Gotska Sandön kohdalla myötäinen. Tarkkasilmäisinä huomasimme edessä olevien spinnujen menevän tyynessä kasaan. Kiersimme tyynen vähän kauempaa ja ohitimme yli kymmenen venettä. Mieliala veneessä nousi kattoon, mutta maltoimme mielemme koska kisaa oli edessä vielä pari vuorokautta.
Gotlannin eteläosassa sumulautta otti meidät hetkeksi syleilyynsä. Tuuli kääntyi vastaiseksi ja heitimme pari vendaa. Veneet katosivat näköpiiristä ja kippari haki vappupilliä muistuttavan sumutorven, jota soitteli keulakannella. Joku vene ilmestyi sumusta koneella ajaen, mutta hetken päästä sumun hälvettyä kaikki näkyvissä olevat veneet kuitenkin purjehtivat.
Loppumatka olikin jälleen avotuulta. Lepovuorot tulivat yhä tärkeämmiksi. Juuri herännyt vuoro laittoi useimmiten trimmin uusiksi ja vauhti parani. Yöt olivat koleita ja kosteita, joten kaikki lämpimät vaatteet olivat käytössä. Kävimme katsomassa Visbyn aallonmurtajaa ja kiersimme sen lähellä olevan kääntöpoijun. Almagrundetilla oli jo tungosta, kun samalle merkille kokoontuivat myös pidemmän lenkin ajaneet isot veneet. Lepovuorolaiset eivät enää malttaneet nukkua, vaan olivat tiukasti mukana loppukirissä. Illan hämärtyessä olimme maalissa 57 tunnin kisan jälkeen. Maileja oli kertynyt yli 300.
Saunan ja kylmän suihkun jälkeen Jonna kävi kysymässä tuloksia. Meille oli tulossa neljäs sija. Riemulla ei ollut rajoja. Aamulla sijoitus varmistui, samoin kuin tieto, että olimme johtaneet kisaa ensimmäisessä kontrollipisteessä.
Meille kerrottiin, että saisimme palkinnon, koska luokassamme oli 35 venettä. Puimme ylpeinä päällemme Valpuri-varustamon paidat ja kiertelimme Sandhamnin rantoja. Hämmentyneinä kaikesta nousimme Sandhamnin lavalle hakemaan plakaatteja Wallenbergin kädestä ison yleisön taputtaessa meille.
Seija Markkanen, gasti
</html>